Olipa ihana viikonloppu, kaikki porisi ja raksahteli ympärillä, mäti, kuohari, kaverit ja aurinko.
Sitä asunnon ostoa mietin. Suurin este sen ostamiselle on pikemminkin psykologinen kuin taloudellinen. Kaupan jälkeen tuntuisi, että "tässäkö tää oli", olisin keskiluokkainen, keskituloinen, kohta keski-ikäinen, täyttäisin ruutuni yhteiskunnan matriisissa - minä, joka ahdistuin kaksvitosten kavereiden pesänrakennuspuuhista ja farmareista - minne jäisi se kapinahenki, jota niin kovin haluan pitää yllä?
Mikä on mahdollista ei ole kiinnostavaa. Paljon todennäköisempää on muutto jonnekin Keski-Eurooppaan.
Sitä asunnon ostoa mietin. Suurin este sen ostamiselle on pikemminkin psykologinen kuin taloudellinen. Kaupan jälkeen tuntuisi, että "tässäkö tää oli", olisin keskiluokkainen, keskituloinen, kohta keski-ikäinen, täyttäisin ruutuni yhteiskunnan matriisissa - minä, joka ahdistuin kaksvitosten kavereiden pesänrakennuspuuhista ja farmareista - minne jäisi se kapinahenki, jota niin kovin haluan pitää yllä?
Mikä on mahdollista ei ole kiinnostavaa. Paljon todennäköisempää on muutto jonnekin Keski-Eurooppaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti