Olen pohtinut ahkerasti mielihyväperiaatetta viime päivinä. Jo sanana Lust on mielenkiintoinen, lihallinen ja seksuaalinen: Lust, or an immoderate desire for the flesh of another (outside of matrimony), is considered a sin or impure act. Viime kädessä kysymys on vieteistä, desire, joista on kysymys myös suojelussa, jonka kautta asiaa on helppo pohtia.
Freudin id haluaa (mieli)hyvää, ego hyväksyy realiteetit ja superego vaatii. Mitkä asiat menevät mielihyväperiaatteen edelle? Mitkä eivät? Milloin kannattaisi odottaa ja toimia vastoin välitöntä meilihyvää? Onko kaiken toiminnan tarkoituksena välitön mielihyvä? Voiko olla kollektiivista mielihyväperiaatetta, jos ihmistä kerran mitataan osana yhteiskuntaa?
Olen yhä vakuuttuneempi siitä, että ihmistenkin toimintaa ohjaavat lähinnä seksuaaliset/sukupuoliset vietit siinä missä ne ohjaavat eläimiäkin. Ihmiset vain ovat monikerroksisempia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti