Tästä blogista alkaa muodostua minulle tärkeä, vaikka useat kommentit ovat hikisiä heittoja työpäivän jälkeen, sillä:
sanat ja kirjoittaminen ovat psykologisen kuona-aineksen poistamista elimistöstä.
Saavumme Helsinkiin on avosuinen kassi, saavi, peräkärry, nyytti, jonne laitan säästöön merkityksellisiäkauniitakummallisiarivojakipeitä sanoja.
Kirjoittaminen korostuu aina silloin, kun kaikkea on liikaa. Tasaisina tai liian stressaavina aikoina, kun mikään ei valu yli tai kaikki on puolityhjää, paperille saa vaivoin kauppalistan; luovina kausina irtoaa lauseita, joiden eleganssia hämmästelee itsekin.
Toinen päivän ahaa-elämys oli, että sanoilla on keho ja sanoilla on mieli - foneettisen ja graafisen (konkreettisen materian), muodon lisäksi sanoilla on merkityksiä. Tämä oivallus johtunee tämän hetkisestä yliannostuksesta runoja, joissa sanat ovat vapaampia kuin asiakirjateksteissä. Sanojen muodolla voi kikkailla, tai niiden merkityksillä.
Kikkailusta minä pidän: minulla on valtaa - hallitsen kirjaimet, hallitsen elämäni. Sanat ovat silta "maailman" ja "tekstien" (laajasti ymmärrettynä) välissä.
Sanoilla on historia. Psyko- tai sosiolingvistiikassa sanat ovat materiaa(lia). Aina olen tiennyt semiotiikan ja semantiikan yhteyden, mutta nyt se valkeni - mikä ahaa-elämys.
Eivät menneet kalliit lingvistiikan opinnot hukkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti