Moritz on päivisin vähintään ulkoilemassa eläköityneiden sukulaisten kanssa, yleensä viettää muutaman tunnin päivähoidossa. Tätä reissamista varten keksin sille reissuvihkon, sellaisen joka jaetaan ekaluokkalaisille, repussa kannettavaksi kodin ja koulun väliä (taitavat nykyään olla kyllä sähköisiä). Vielä pitää hienoja päiviä varten kehitellä joku tarra- tai leimasysteemi, kissa- tms. narttuleimaisin vois olla sopiva.
Tänään reissuvihkossa luki (kirjoitettu yli 70-vuotiaan vaappuvalla ja hennolla käsialalla):
"19.1-09
Pilvinen päivä, satoi vähän lunta. S haki Mooriksen klo 13 teki kakat matkalla on syönyt 2 kertaa. Koiran makkaraa ja maksalaatikkoa ja pateta (yliviivattu) pateeta.
Vietiin kotiin n. klo 20.
S.K. T.K"
Kyyneleet nousi silmiin kun tätä luki. Mikä on elämässä tärkeää? Syöminen, kakkaaminen, liikkuminen, pilvet. Moritz antaa niille niin paljon, 5-vuotiaan terrierin into, energia ja testesteroni liikuttaa fyysisesti ja emotionaalisesti vanhenevia sukulaisia.
Kunhan vihko on täynnä niin laitan sen tänne blogiin talteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti