sulle, joka ei uskalla laskea varjoaan, koska pelkää unohtavansa sen: haistele niil-
kat pakenevat sisäänpäin hiekkaa pitkin kaksi tyt-
ta ilman lenkkareita, kummankin jalan on oltava vuorollaan maassa tai ei
maus, se ei ole tullut vielä, he odottavat vuoden vaihtuvan tänäkin yönä, kel-
nä pelkään korkeutta, koska ihmiset saattaisivat mielen-
häiriössä ruveta hyppimään alas mi-
taiset apilat tipuvat maasta, munkin valkoinen kaapu nousee ilmaan kuin hui-
koskaan silitän raidalista jalkaasi en voi pae-
töä lontostaa, astunta on virhellinen ja nil-
lä kevättä, miten aurinko pistelee verhon läpi ja lintu nauraa totisesti ruu-
Henriikka Tavi
kat pakenevat sisäänpäin hiekkaa pitkin kaksi tyt-
ta ilman lenkkareita, kummankin jalan on oltava vuorollaan maassa tai ei
maus, se ei ole tullut vielä, he odottavat vuoden vaihtuvan tänäkin yönä, kel-
nä pelkään korkeutta, koska ihmiset saattaisivat mielen-
häiriössä ruveta hyppimään alas mi-
taiset apilat tipuvat maasta, munkin valkoinen kaapu nousee ilmaan kuin hui-
koskaan silitän raidalista jalkaasi en voi pae-
töä lontostaa, astunta on virhellinen ja nil-
lä kevättä, miten aurinko pistelee verhon läpi ja lintu nauraa totisesti ruu-
Henriikka Tavi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti