Reaching for the Moon on Rakkautta ja Anarkiaa -ohjelmistossa vielä kaksi kertaa alkuviikosta!
Kaikissa ihmisissä on vahvuutta, kovuutta, suoraviivaisuutta ja toisaalta pehmeyttä, intuitiivisuutta, epämääräisyyttä. Joillekin vahvuus on valettu minän päällimmäiseksi kerrokseksi, joillekin pehmeys. Joillakin kerrokset ovat sekoittuneet.
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän kiinnostun ihmisistä, jotka vaikuttavat ensisilmäykseltä pehmeiltä, herkiltä, kuin vasta muotoaan hakevilta.
This is just my "observations broken into lines".
***
The art of losing isn’t hard to master;
so many things seem filled with the intent
to be lost that their loss is no disaster,
Lose something every day. Accept the fluster
of lost door keys, the hour badly spent.
The art of losing isn’t hard to master.
Then practice losing farther, losing faster:
places, and names, and where it was you meant
to travel. None of these will bring disaster.
I lost my mother’s watch. And look! my last, or
next-to-last, of three loved houses went.
The art of losing isn’t hard to master.
I lost two cities, lovely ones. And, vaster,
some realms I owned, two rivers, a continent.
I miss them, but it wasn’t a disaster.
- Even losing you (the joking voice, a gesture
I love) I shan’t have lied. It’s evident
the art of losing’s not too hard to master
though it may look like (Write it!) like a disaster.
Bishop
