"Lapsuuden piiloa me etsimme kun etsimme hyvää asuntoa, hyvää kahvilaa, hyvää tilaa olla. Etsimme sitä vaatekomeroa, johon vetäydyimme, kun meitä oli loukattu. Sen piilon tunnelman me muistamme aina. Sitä valaistusta me ikävöimme, samanlaista kuin Jeesus-lapsella Marian kohdussa, jonne maailman valo immenkalvon läpi kuulsi.
...
Kellari käy piiloksi, kun elämästä puuttuu bassonjytkettä ja Tshetseniaa - kun oma ruumis ellottaa ja arki on valjua, mutta vintti käy piiloksi aina. Vintissä on poltetun oranssin lämpö. Vintissä tuoksuu sahajauho."
Suosittelen! Petri Tamminen: Piiloutujan maa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti