Siinä ne seisovat.
Taksimiehet Tiksin asemalla.
Katselen heitä quasi-aikataulussaan ohi kiirehtivän junan ikkunasta joka aamu.
Sinisissä asuissaan he näyttävät smurffeilta ja virallisilta. Kiiltävät ajopelit huohottavat jonossa, isot mahat roikkuvat katukivetyksen yli ajoradan puolella, turvatyynyt molemmilla. He puhunevat Vanhasesta, kehäradasta, vaimoistaan ja lapsistaan, Ylen Anonyymeistä kotikiusatuista, takapenkille levittyvistä hajuista ja eritteistä: oksennuksesta, syrjähypyistä, ensisynnyttäjistä, valtion maksamista sairaalakeikoista, Ruskeasantaan kyyditettävistä huorista.
Tikkurilan aamuiset taksimiehet seisovat katukivetyksellä yhtä tukevasti kuin arki. Sellaista se elämä on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti