Ei tämä sanominen koskaan kuihdu ja jää taakse
sinun läsnäolosi sanominen,
niin pienen ja mitäänsanomattoman onnen,
ettei sitä
melkein ole.
Siksi se on, eniten:
silmiesi antama ilo kuin kaikelle
menetetylle ja salaa menettämättömälle
yhtäkkiä olisi niin oikea sana
ettei sitä heti tarvitse tappaa.
Se on,
kahden suun sanomaton laulu,
parhaiden leikkikaverusten juttelu,
minkä tahansa maiseman kaltainen,
surullinen ja kaunis.
Olli Sinivaara: Valonhetki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti