Aamuisin ihastelen sitä symmetristä ja jouhevaa koreografiaa, johon liikkuminen kaupunkitilassa ihmiset pakottaa.
Ihmiset istuutuvat ja nousuvat ylös liian kapeista junan penkeistä koskematta toisia, säilyttäen joustavasti oman reviirinsä; levittäytyvät solmukohdissa, mutta tiivistyvät lineaarisiksi jonoiksi liukuportaisiin haaroittuakseen jälleen ylätasanteella. Jos kaksi metroa tulee yhtä aikaa eri suunnista laiturille, ohjelma muistuttaa lipizzanhevosten marssia toistensa ohi edestä ja takaa, edestä ja takaa.
Tämä on hesalaisten latentti taito, jonka sisäistämiseen ei tarvittu Veijalaista eikä Uotista.
Ihmiset istuutuvat ja nousuvat ylös liian kapeista junan penkeistä koskematta toisia, säilyttäen joustavasti oman reviirinsä; levittäytyvät solmukohdissa, mutta tiivistyvät lineaarisiksi jonoiksi liukuportaisiin haaroittuakseen jälleen ylätasanteella. Jos kaksi metroa tulee yhtä aikaa eri suunnista laiturille, ohjelma muistuttaa lipizzanhevosten marssia toistensa ohi edestä ja takaa, edestä ja takaa.
Tämä on hesalaisten latentti taito, jonka sisäistämiseen ei tarvittu Veijalaista eikä Uotista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti