Osaatko syödä?
Tällä hetkellä elämme ajassa, jossa keskeinen syömistä määrittävä metafora on kontrolli: ruokavalinnat ja syöminen ovat hyvin tietoisia, tavoitteena on terveellinen ravinto keholle ja mielelle. Ajan ruoka kiteytyy lehtikaalissa tai marjapulvereissa: paljon tiheää luonnollista hyvää. Bulimia on 90-lukua, 2010-luvun syömishäiriö on ortoreksia - näen sen juoksevan joka aamu Kampin Fressin ikkunassa 8 prosentin rasvakerrostaan karkuun.
Elintarvikepäivän mielenkiintoisinta antia oli keskustelu syömiseen liittyvästä mielihyvästä. Kyllä, ruoasta pitää saada mielihyvää. Pitää syödä ruokaa jota haluaa ja joka maistuu (wanting, liking). Ihmisen aivot on rakennettu niin, yhteydestä pitävät dopamiinit ja opioidipeptidit huolen. Uskon, että mitä vahvemmin kehon, mielen ja ruoan pyhään kolmiyhteyteen puututaan, mitä enemmän ruoalla kikkaillaan, sitä vaikeampaa ja hallitsemattomampaa syömisestä loppuviimein tulee.
Tulevaisuudessa heilahdetaan rentoon hyvän mielen syömiseen; ruoan ympärillä on taas hauskaa. Nyt puhutaan vaan siitä, mitä syödään, kuinka paljon ja kuinka paljon voi painaa, kun taas tulevaisuudessa toivon että keskiöön nousee myös se, miten syödään. Toivottavasti päästään pois neuroottisesta ravintoainetason (10 % proteiinia, 6 % kuitua) keskustelusta ja mustavalkoisista terveellisyyspositioista. Kiinnostava paradigmaattinen muutos niin koko elintarviketeollisuuden, yritysten, tuotteiden kuin tavallisten kuluttajien näkökulmasta.
Mielihyvän kokemisen myötä halu syödä ja syömisen sääntelyn tarkkuus lisääntyvät ja ruokavalio monipuolistuu. Ihmisellä on luontainen kyky ja halu monipuoliseen ruokavalioon (rahka, tonnikala ja kookosrasvakahvi eivät ehkä kanna pidemmän päälle?).
Kuriositeettina: ihminen oppii haluamaan ja halu kasvaa siihen, mitä syö nälkäisenä.
Kuriositeettina: ihminen oppii haluamaan ja halu kasvaa siihen, mitä syö nälkäisenä.
Syömisen taidosta saattaakin tulla syömiskeskustelun areena, eli positiivinen asenne syömiseen, ruoan hyväksyttävyys (myös kiellettyjen ruokien), syömisen säätely ja kyky huolehtia syömisestä.
