tiistai 29. tammikuuta 2013

Havaintoja porvarillisesta elämänmausta

Muutin siis anonyymin ja kaukaisen lähiökeskustan reunalta vanhan rahan asuinalueelle. Jokainen päivä on edelleen luokkaretki suomalaiseen yhteiskuntaan, yhtä merkkien kakofoniaa!

Täällä uudessa asunnossa kuunnellaan presidentin uudenvuoden puhetta ja lauletaan virsiä. Sunnuntaisin seinänaapuri soittaa useita tunteja pianoa - ei harjoittele, vaan soittaa.  Lapset kantavat bussissa isoja korkean kulttuurin soittimia, viuluja kenties ja selloja; takanani puhutaan usein ruotsia tai venäjää. Leutoina päivinä miehet kulkevat värikkäissä kalosseissa, heillä on musta takki ja ruudullinen kaulaliina - eikä heidän kaulaansa silti palele. Jääkiekkovarusteet lojuvat lukitsemattomassa varastossa, mitä Kallion kaverit pitivät kummallisena ajatuksena. 3 viikon jälkeen tiedän naapureista nyt enemmän kuin mitä viidessä vuodessa opin lähiön naapureistani. Kaikki tervehtivät ja toivottavat tervetulleeksi. Kirjastoon tulee Ranskan Elle. Kaduilla on paljon pieniä koiria, sillä isot ja raskaat molossit ovat tutkitusti rahvaan koiria.

Ja kaupat! Mitkä valikoimat! Hienoja ranskalaisia sormikeksejä, joita ei aikaisemmin tahtonut löytää mistään.

Neliöhinta täällä hipoo 5000 euroa, kun se aikaisemmassa asunnossa oli 2500 euron paikkeilla. 


Muistan viimeisen lenkin ennen muuttoa, vanha mies talutti edessäni ruostunutta pyörää, jonka tarakalla oli punaista maitoa.


Onko minun Suomeni tosiaan tällainen? Mikä onni ymmärtää tämä kaikki.

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Kuulas sunnuntai, pöydällä 4 päivän Hesarit


Mitä ajattelin tänään?

"Hänestä tuntui, että hän on vanha mies joka kuuntelee nykyaikaa. Big brother -talo on nykyajan kuva ja samalla se on fantasia siitä, että olisi jokin seinä, pyhä kuva joka antaisi säännöt, ohjeet ja tuomion, sillä sellaista ei enää ole, ja jäljellä on lopulta vain oma ruumis, jonka puoleen kääntyä ja sen kulloinenkin markkinahinta."

Marjo Niemi: Ihmissyöjän ystävyys

Läiskiä, kolmioita ja kirkkoveneitä

Olin pitkässä henkilöarvioinnissa, ja odotin innolla että pääsen tekemään musteläiskätestiä.

Keskiarvotestattavaan verrattuna pystyin tuottamaan kymmenkertaisen määrän sisältöä per läiskä sekä liikkumaan notkeasti eri abstraktiotasoilla ja tuottamaan ja vaihtamaan näkökulmia.

Kuva, katse, galleriat!

Näin myös kirkkoveneitä siellä, missä muut näkevät phallossymboleita ;)

Käynti herätti myös kysymyksen siitä, mikä oikeastaan on minässä pysyvää: en ole pitänyt kolmiopäättelystä enkä ole siinä hyvä - miksi tämä silti on näin helppoa? Tai miksi suhteeni muihin ihmisiin on nykyään tällainen eikä sellainen kuin se oli 10 vuotta sitten?

Yksinkertainen psykologinen tosiasia on, että se mihin kiinnittää huomiota, kehittyy ja paranee.

Vanha City


tiistai 8. tammikuuta 2013

Vallasta, myymisestä ja nukkumisesta

Monta hyvää kirjaa on osunut peräjälkeen kohdalle! Jos ajattelit lukea vain yhden kirjan tässä kuussa, harkitse Riku Korhosen Nuku lähelläni -teosta!

"Aiemmilta vuosiltani en tiedä rakkaudesta paljoakaan, mutta nyt aavistan, että se on vain sitä, että ihminen menee toista kohti ja luottaa siihen, mitä selkäpuolella tapahtuu."

"... aloin naida touhukkaasti kuin olisin noussut tikapuita." 

Tai HS 8.1.14: "... nykymaailmassa väärinymmärretyksi tulemisen kokemus herättää terveen epäluulon niitä tapoja kohtaan, joilla määrittelemme todellisuuttamme."


Vieressä odottaa Eeva Kilven Kuolinsiivous ja Juha Itkosen Hetken hohtava valo.

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Milloin viimeksi kävit kävelyllä?

"Ulos katsova uneksii. Sisään katsova herää."

tiistai 1. tammikuuta 2013

Lomalla luettua

Marjo Niemi: Ihmissyöjän ystävällisyys
"Paras ystäväni makaa haudan pohjalla ja me loput huojumme täällä kuin tyhjät surulliset luolat."
"Pelkkä Euroopan historia on todiste siitä, ettei jumalaa ole."

Ensimmäinen kirja, jota Niemeltä luen, ja jo 30 sivun jälkeen uskallan suositella! Raksuttavien lauseiden ystäville!

Merete Mazzarella: Ainoat todelliset asiat
"... ihmisen merkitys yksilönä ei riipu siitä miten merkittävä hän on yksilönä." 
"Vääjäämättömyys. Joskus pitäisi uskaltaa ajatella sitäkin."

Sarah Winman: Kani nimeltä jumala

Jeffrey Eugenides: Middlesex
"... elämä ei lähetä ihmistä tulevaisuuteen, vaan takaisin menneeseen, lapsuuteen ja sitäkin edeltäneeseen aikaan..."

Jari Tervo: Layla